“Jaksamiseni oli loppunut. Kaipasin elämääni suuntaa ja valoa, jota kohti mennä, etten hukkaisi itseäni.”.
Tällaiset ajatukset johtivat 48-vuotiaan hoitoalan konkarin Anne Hannuksen mukaan PHT:n aikuisten hyvinvointikurssille. Annen elämäntilanne oli jo pitkään ollut hyvin kuormittava. Hänellä oli takanaan 28 vuotta vuorotyötä, josta hän oli pikku hiljaa siirtymässä päivätyöhön asiantuntijatehtäviin. Pitkää työputkea kahdessa eri työssä oli aiemmin katkaissut vain kaksi äitiysvapaata. Lisäksi hän oli viimeisen kymmenen vuoden aikana suorittanut useampia eri korkeakoulu- ja erikoistumisopintoja. Terveystieteen yliopisto-opinnot jäivät lopulta tauolle, kun Annen henkilökohtaisessa elämässä tapahtui suuria mullistuksia.
“Keväällä 2022 sisareni syöpä uusi, ja nopeasti oli selvää, ettei hän tule selviämään siitä. Pitkien hyvästien aika päättyi puolen vuoden jälkeen sisareni kuolemaan. Samaan aikaan alkoi omien lasteni irtaantuminen kotoa. Koin, että kaikki on vaan liian raskasta ja huomasin voimien ja kiinnostuksen kaikkeen olevan kadoksissa.”, Anne kertoo raskaasta elämänvaiheestaan, jonka aikana hän haki PHT:n hyvinvointikurssille hetken mielijohteesta.
“Olin hukassa ja koitin kaikin keinoin löytää apua itselleni. Olo oli tunnoton ja elämänilo hiipunut. Painoni nousi talven aikana 8 kg, sillä en jaksanut edes liikkua. Se oli aiemmin aktiiviselle kova paikka. Tein masennustestejä ammattilaisen avulla, mutta siitä ei ollut kyse. Olin vain uupunut.”, Anne kuvailee.
Armollinen ohjausmenetelmä kolahti
Anne aloitti hyvinvointikurssin Vuokatin urheiluopistolla tammikuussa 2023. Kurssilla käytettävä arvo- ja hyväksyntäpohjainen lähestymistapa sopi Annen tilanteeseen erinomaisesti ja heti kurssin alussa hänestä tuntui selvästi, että hän oli tullut oikeaan paikkaan.
“Kurssilla suorittaminen ja reippaus jätettiin toissijaiseksi, ja tilalle tuotiin itsemyötätuntoon tähtäävää ohjausta. Se oli hyvin vapauttavaa, sillä olin uupunut juuri reippaana olemiseen. En olisi ikimaailmassa voinut vaatia muilta niin paljon kuin vaadin itseltäni aiemmin.”, Anne muistelee.
“Kurssilla opin, että ensin on opeteltava kuuntelemaan itseään ja etsimään asioita, joilla voi osoittaa huolenpitoa itselleen. Minulle oli tärkeää, että joku osoitti ulkopuolelta, kuinka paljon edessä olin ollut kuluneiden vuosien, ja etenkin viimeisen vuoden aikana. Aloin pohtia kaikkia ulkoapäin tulevia asioita, jotka aiemmin ohjasivat toimintaani. Työstin kurssin aikana sitä, kuinka voin rohkeasti olla rehellinen itselleni ja kuinka oma hyvinvointini kasvaa itsetyytyväisyyden kasvaessa.”
Terve itsekkyys arjen työvälineeksi
Anne koki, että kurssin parasta antia oli saada työvälineiden siihen matkaan, joka käynnistyi kurssin ansiosta.
“Toisten miellyttäminen oman hyvinvointini kustannuksella loppui lähes kokonaan. Prosessi on edelleen kesken ja vanhat tavat ovat hyvin tiukassa. Silti huomaan poikkeavani koko ajan enemmän aiemmista toimintatavoistani – osan sanoa ei! Kurssin ansiosta ymmärsin, ettei loputon tekeminen tee ihmistä onnelliseksi, vaan tyytyväisyyden syyt on löydettävä jokaisesta päivästä. Ja niitä kyllä on!”, Anne kuvailee.
Lisäksi Anne kertoo omaksuneensa tervettä itsekkyyttä, joka auttaa ylläpitämään hyvinvointia lisääviä arjen tapoja. Liikkumiseen on palannut ilo ja nyt Annen on helpompi lähteä liikkumaan vaikka pieneksikin hetkeksi, koska saa siitä voimia. Hän myös oppi olemaan tinkimättä yöunistaan.
“Asiat pitää ehtiä tehdä niin, että uneen riittää 7-8 tuntia joka yö. Kiinnitän myös huomiota siihen, mitä laitan suuhuni. Hyvä olo lähtee minulla siitä, etten kiellä mitään itseltäni vaan valitsen arjessa pääsääntöisesti ruoan, joka tuntuu hyvälle. Painoakin on puolessa vuodessa karissut jo 6 kg siitä, mikä ehti kertyä edellisen vuoden aikana.”, Anne kertoo muuttuneesta arjestaan ja suosittelee PHT:n hyvinvointikurssia lämpimästi niille, joilla on tarve pysähtyä pohtimaan omaa jaksamistaan.
“Kurssille kannattaa hakea, kun huoli omista voimista on jo herännyt, muttei ole ajatusta siitä, miten löytää rauhaa ja voimia jatkaa. Kurssi antaa valtavasti, jos on valmis tekemään itselleen niin suuren palveluksen, että lähtee mukaan ja antaa itsensä kuunnella hyviä ohjeita. En tiedä yhtään, missä nyt olisin, ellen olisi osallistunut kurssille. Olen kiitollinen siitä, että hain. Pikkuhiljaa elämään on palanneet värit, sekä tunteet. Enää en yritä olla enempää kuin olen, ja se tuntuu hyvälle.”, Anne päättää.
