Voiko stressiä hallita?

Marjukka Somiska — Mon, 22 Aug 2022 08:44:52 +0000

Psyykkinen kuormitus, jaksaminen ja stressi ovat nousseet keskeisiksi teemoiksi työikäisten elämässä. Henkisesti haastavammaksi muuttuneen työelämän takia useat kokevat työhön liittyvää jatkuvaa stressiä ja uupumusta sekä kärsivät ahdistuksesta ja masennuksesta. Kasvavan työkuormituksen lisäksi epävarma työllisyystilanne, huoli omasta toimeentulosta ja voimavaroja kuluttavat perhetilanteet lisäävät mielen ja kehon kuormitusta. Haastavassa elämäntilanteessa keinoja ja voimia stressinhallintaan voi kuitenkin olla vaikea löytää.

Tunteena stressillä on negatiivinen maine, eikä stressin ajatella kuuluvan hyvinvoivan ja itsestään huolta pitävän ihmisen elämään. Onkin luonnollista, että stressistä halutaan päästä eroon, sitä halutaan hallita tai oppia sietämään. Mutta onko stressi asia, jota ihmisen on mahdollista hallita ja ovatko jotkut kyvykkäämpiä sietämään stressiä kuin toiset? Johtuuko stressin kokemus vain kyvyttömyydestä sietää ja hallita kuormitusta? Onko stressinhallinta jotain sellaisia taitoja, joita oppimalla jokainen voisi kehittää itseään ja muuttua tyyneksi zen-ihmiseksi, jota elämän kuorma ja alamäet eivät hetkauta ja uuvuta?

Stressi on osa hyvää elämää

Stressi on luonnollinen reaktio ruumiilliseen ja henkiseen kuormitukseen. Myönteisenä kokemuksena stressi voi vireyttää mieltä ja kehoa. Se auttaa laittamaan itseämme likoon ja oppimaan uutta. Myönteisessä stressissä kuormitus ja virittäytyminen koetaan sopivana, ja se on lyhytaikaista ja ohimenevää. Stressipiikkien kokeminen on normaalia, ja hyvässä tilanteessa käytössä olevat voimavarat riittävät stressin poistamiseen.

Samoin pieni ahdistuksen tunne voi epämiellyttävyydestään huolimatta auttaa meitä suuntautumaan sellaisia asioita kohti, jotka vaativat meiltä huomiota tai tekoja. Ilman stressiä ja ahdistuksen tunteita saisimme tuskin mitään tärkeää aikaiseksi. Jos nämä tunteet toivomustemme mukaisesti poistettaisiin kokonaan, emme välttämättä ymmärtäisi suunnata huomiotamme meille merkityksellisiin asioihin. Satunnaisesti ja sopivassa määrin koettuna stressin ja ahdistuksen tunteet ovat osa normaalia elämää ja näiden tuntemusten kanssa voi elää.

Kun stressi muuttuu liialliseksi

Stressi muuttuu haitalliseksi silloin, kun ihminen kokee pitkittyneesti epäsuhtaa toisaalta omien voimavarojensa ja toisaalta omien odotustensa sekä ympäristön vaatimusten välillä. Stressitekijät voivat liittyä konkreettisesti esimerkiksi työhön, opiskeluun, harrastuksiin, terveyteen ja perheenjäseniin. Tällaisten tekijöiden olemassaoloon emme välttämättä pysty itse vaikuttamaan, vaikka havaitsemmekin ne helposti. Toisaalta stressiä voivat aiheuttaa hyvinkin epämääräiset, itse luodut säännöt siitä miten ”pitäisi elää”, tai sisäistetyt kokemukset yhteiskunnan tai vaikkapa median luomista paineista. Tällöin voimme aiheuttaa itsellemme lisää turhaa stressiä ilman, että olemme siitä itse tietoisia.

Pitkään jatkuessaan voimavarojen ja kuormittumisen kokemuksen epäsuhta alkaa kuluttaa ihmisen voimavaroja, mikä voi johtaa uupumiseen ja altistaa sairastumisille. Yksi haitallisen stressin tunnusmerkeistä on huono palautuminen. Kokemus siitä, että ei oikein palaudu työpäivän ja -viikon jälkeen tai uni alkaa toistuvasti häiriintyä. Liiallisesta stressistä kärsivä voi alkaa myös toistuvasti jättää väliin lounas- tai kahvitaukoja tai venyttää työpäivää ehtiäkseen tekemään kaikki työt hoidettavien asioiden vuoksi. Viimeistään siinä vaiheessa, kun huomaa kuormituksen takia poistavansa arjestaan palautumista mahdollistavia, itselle mukavia asioita, kuten lomia, harrastuksia tai ystävien tapaamista, on aika pysähtyä tarkastelemaan omaa elämää ja toimintatapoja uudelleen.

Elintapamuutoksella eroon stressistä?

Me ihmiset olemme hyviä venyttämään jaksamisemme rajoja ja tekemään asioita oman jaksamisemme kustannuksella. Hyvinvointikursseillemme hakee vuosittain tuhansia työikäisiä ihmisiä, jotka kaipaavat tukea työssä ja arjessa jaksamiseen. Viime vuosina uupumus, työuupumus ja pitkäaikainen stressi ovat olleet selvästi lisääntyviä syitä hakea mukaan. Hakijat kuvaavat hakemuksillaan erittäin kuormittavia elämäntilanteitaan; suurta työmäärää, koronan tuomaa eristäytyneisyyttä ja yksinäisyyden tunnetta, lapsiin ja muistisairaisiin vanhempiin liittyviä huolia sekä taloudellisiin vaikeuksiin liittyvää musertavaa häpeää. Jäävuoren huippuna on syyllisyys siitä, että on antanut itsensä lihoa ja fyysisen kunnon repsahtaa.

Kursseille hakuvaiheessa kartoitamme hakijoilta asioita, joihin he kaipaavat muutosta elämässään. Usein päällimmäiseksi muutostoiveeksi nostetaan liikunnan lisääminen ja painonpudotus, sillä nekin koetaan stressittömyyden lisäksi usein hyvän ihmisyyden merkeiksi. Siitäkin huolimatta, että henkilö olisi juuri kuvannut hengästyttävän tarinan kuormittavasta elämäntilanteestaan. Useista elämän stressitekijöistä huolimatta hakemukselta paistaa läpi henkilön ajatus siitä, että ei ole tehnyt itsensä eteen tarpeeksi, ja että liikunnan lisääminen ja laihduttaminen olisi avain parempaan elämään ja oloon.

Osittain tämä onkin totta, sillä kaikkihan me tiedämme, että hyvillä elintavoilla pystyy edesauttamaan terveyttään ja lievittämään stressiä. Hyvä fyysinen kunto nopeuttaa palautumista ja lisää kehon kapasiteettia selviytyä arjen vaatimuksista. Siksi liikuntasuorituksien lisääminen ja syömisen tarkkailu voivat tuntua järkeviltä keinoilta hallita stressiä. Terveysihanteiden suorittaminen voi hetkellisesti lisätä itsetyytyväisyyden ja hallinnan tunnetta muuten kaoottisessa elämäntilanteessa, mutta ei välttämättä edistä jo valmiiksi ylikuormittuneen kehon ja mielen vointia lainkaan.

On kovin vaativa ajatus, että uupumuksen kourissa kamppailevan pitäisi lähteä vielä tekemään tavoitteellista elintaparemonttia voidakseen paremmin. Stressaavassa elämäntilanteessa ihmisen kyky ajatella ja havainnoida kuitenkin heikkenee, ja omien haitallisten ajatus- ja toimintamallien huomaaminen vaikeutuu. Suunta tuntuu olevan kadoksissa ja voi olla vaikea tietää mistä oikein pitäisi aloittaa ja millaisia päätöksiä ja toimenpideitä olisi hyvä tehdä. Silloin kaikkein suositeltavinta on pysähtyä hyvinvoinnin ammattilaisten kanssa tarkistelemaan, missä mennään. Sillä usein on niin, että ennen kuin elämään on tilaa lisätä jotain, on jotain muuta ensin vähennettävä.

Voiko stressiä siis hallita?

Stressin hoidossa on otettava huomioon useita asioita. Työhön liittyvän stressin vähentämiseksi työoloja ja organisaation toimintatapoja voidaan parantaa, ja työntekijöiden terveydestä huolehtiminen on työnantajan vastuulla. Aina työtä ei kuitenkaan pysty itse muuttamaan tai vaihtamaan, eikä vaikkapa perheenjäsenen sairastuminen ole omissa käsissämme. Stressaavista asioista ei siis välttämättä ole mahdollista päästä kokonaan eroon. Voimme kuitenkin vahvistaa omia yksilöllisiä voimavarojamme ja stressiltä suojaavia tekijöitä.

Stressiä voi oppia hallitsemaan siinä missä pyörällä ajamisenkin. Emme useinkaan voi poistaa stressitekijöitä elämästämme kokonaan, mutta mielen taitojen sitkeällä harjoittelulla voimme oppia vähentämään niiden valtaa elämässämme, ja tasapainoilla elämän mutkissa ja alamäissä kaatumatta.

PHT:n aikuisten hyvinvointikurssilta voit saada apua stressaavaan elämäntilanteeseen. Kurssit tarjoavat mahdollisuuden pysähtyä tarkastelemaan omaa tilannettasi sekä sinulle stressiä aiheuttavia asioita, kokemuksia ja ajatuksia uudesta näkökulmasta. Kursseillamme käytettävän, tutkitusti toimivan psykologisen ohjausmenetelmän avulla jokainen voi oppia taitoja stressin ja uupumusoireiden lievittämiseen, hahmottaa mahdollisia muutostoiveitaan ja löytää uutta suuntaa parempaan arkeen. Kurssilla saa keinoja, miten voi elää itsesi näköistä hyvää elämää stressaavien asioiden kanssa ja niistä huolimatta.

The post Voiko stressiä hallita? first appeared on PHT ry.

Hyvinvointi ei odota eläkeikää

Henni Hietala — Wed, 17 Nov 2021 11:48:15 +0000

Oletko sinäkin asettanut työelämässä suoriutumisen, läheisistä huolehtimisen ja erilaisten odotusten täyttämisen oman jaksamisesi ja kehosi hyvinvoinnin edelle? Odotatko aina vain pidemmälle tulevaisuuteen siirtyvää parempaa hetkeä hoitaa omaa oloa ja kehoa kuntoon?

Käsittelemme vuosittain satoja hakemuksia hyvinvointikursseillemme. Tämän myötä meille on kehittynyt hyvä kuva siitä, mikä suomalaisten työikäisten hyvinvoinnissa on pielessä.

Suurin osa hyvinvointikursseillemme hakeutuvista ovat keski-ikäisiä, tavallisia ihmisiä. He ovat koko työuransa antaneet panoksensa työnantajille, joustaneet työajoissa ja pyrkineet suoriutumaan kaikista tehtävistään tunnollisesti. He ovat pikkuhiljaa uupuneet kuormittavan työtaakan tai rikkonaisen työelämän alla. Lisäksi he ovat vanhempia, jotka ovat huolehtineet lastensa terveydestä ja tarpeista vuosien ajan. He ovat puolisoja ja lapsia, jotka palvelevat ja hoivaavat läheisiään pyyteettömästi. He kamppailevat vuodesta toiseen sen kanssa, että kaikki aika ja energia menee arjessa selviytymiseen, jolloin omasta terveydestä ja kunnosta huolehtiminen tai muutosten tekeminen omiin tapoihin tuntuu ylivoimaiselta. He kokevat, että jotain pitäisi kuitenki nyt tehdä, ennen kuin on liian myöhäistä.

Liian monet työikäiset odottavat aivan liian pitkään, ennen kuin havahtuvat oman kehonsa ja mielensä tarpeisiin. Itsestä huolehtimista lykätään siihen asti, että lapset lentävät pesästä ja puolison ongelmat ratkeavat. Omaa itseä laiminlyödään, kunnes lemmikin vatsavaivat helpottavat ja ikääntyvien vanhempien asiat on hoidettu. Liian monet ovat ajautuneet asettamaan kaiken muun oman hyvinvointinsa ja jaksamisensa edelle, pysähtymättä ajattelemaan asiaa itsekään ennen kuin seinä tulee vastaan.

Valitettavasti terveytemme ja hyvinvointimme ei kuitenkaan odota eläkeikää. Kehomme ei kiitä meitä vuosista, jotka käytimme kaikista muista paitsi itsestämme huolehtimiseen. Jaksamisemme ei anna meille tunnustusta yhteiskunnan odotusten täyttämisestä eikä mielemme palkitse meitä itsellemme arvottomien velvollisuuksien suorittamisesta. Työt harvoin loppuvat tekemällä tai läheisten ihmisten haasteet murehtimalla. Sen sijaan oma jaksaminen ja vointi ovat aina ehtyviä luonnonvaroja, mikäli niiden riittävyydestä ei itse pidä ajoissa ja ennakoivasti huolta.

Koska siis olisi hyvä hetki omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtimiselle? Se ei ole sitten kun kaikki maailman työt on tehty, lapset lähteneet omilleen ja eläkeläiskortti kolahtaa postiluukusta. Paras aika asettaa oma jaksamisesi etusijalle on nyt. Paras aika tehdä pieniä tekoja itseäsi varten on joka päivä, kun töissä on kiire, ulkona sataa ja lapsia pitää kuljettaa harrastuksiin. Eilen, tänään ja huomenna. Onneksi tämäkin mahdottomalta kuulostava asia on opeteltavissa oleva taito.

Ajattelemme helposti, että on itsekästä asettaa oma jaksaminen ja hyvinvointi etusijalle. Mutta jos emme pidä huolta itsestämme, kuinka hyvin voimme lopulta huolehtia mistään muustakaan?

Toivoisimme, että työikäiset rohkaistuisivat huolehtimaan itsestään jo kauan ennen eläkeikää. Eikä se suinkaan tarkoita työn ja läheisten hylkäämistä, mutta vaatii avointa itselle tärkeiden asioiden uudelleen arviointia. Kursseillamme jokainen voi löytää ja oppia toimivat keinot omasta mielestä ja kehosta huolehtimiseen myös kiireiden ja koko ajan muuttuvan arkielämän keskellä.

Olisiko viimein sinun aikasi voida hyvin?

The post Hyvinvointi ei odota eläkeikää first appeared on PHT ry.